Elämä vaikea, elämä haastava

Oon tässä jahkaillut taas hyvän tovin sitä, että pitäisikö mun aloittaa mun masennuslääkitys uudestaan. Tuli tuossa aikaisemmin uitua aika syvissä vesissä; mikään ei kiinnostanut, pyykkejä ei saanu pestyä ja unirytmikin oli niin kutsutusti päälaellaan, kun valvoin yöt ja nukuin päivät.

Nyt oon onneksi saanu unirytmin korjattua, kun tällä ja ensi viikolla lauantaina menoja. Mutta silti jotain puuttuu. En vain saa päähäni, että mikä tai mitä. Eilen sain kuitenkin aikaiseksi tehdä sen, mikä mun olis pitäny tehdä jo aikaa sitten, eli tilasin puhelimeen mobiililaajakaistaliittymän, koska järkeilin et mun on ihan turha maksaa rajattomista puheluista ja tekstareista ylimääräistä koska en käytä niitä. Ja koska mä en tykkää siitä, että mulle soitetaan ilmoittamatta, niin parempi vaihtoehto tuo mobiililaajakaistaliittymä vs. vaikkapa prepaid. Toki mä joudun vielä hetken aikaa makselemaan tosta rajattomasta liittymästä, koska mun täytyy vähän ripotella ylimääräisiä menoja eri kuukausille, ettei tuu yllätyksiä laskujen suuruuden muodossa.

Silti, voi v***u, et kaikki voikin olla nykyään pirun kallista.

Mut joo, psyykkinen ja henkinen vointi on vähä mitä on. Sinnittelen ja pusken tästä läpi, ni ehkä kaikki muuttuu paremmaksi. Mul on kuitenkin tekemistä taas vaihteeksi joka kuukausi, niin ei auttaisi jäädä kotiinkaan ihmettelemään.

Jos nyt jostain kuitenkin positiivisia asioita ettii, niin sain vihdoin ja viimein aikaiseksi varata pyykkikoneen. Huomenna sit pyykkipäivä pitkästä aikaa.

Ja oikeastaan ainoa asia, mitä mä toivon, olis se et mä kykenisin tekemään edes jotain ilman, et myöhemmin makselee sitten veroja siitä, kun on nauttinu elämästä.