Olen tehnyt varmaan kymmeniä kirjoituksia samalla otsikolla, mutta koskaan ne eivät ole syystä X ja Y olleet kovinkaan pitkäikäisiä, kuten ei yksikään mun blogeista. Tämä valtteriollila.fi -domain taitaa olla kaikista pitkäikäisin, koska tää on ollu mulla vuodesta 2018, mutta tällä välin tää on muuttanut muotoaan niin useaan kertaan, että en enää itsekään pysy perässä, että mitä tän haluan olevan; blogi vai kenties yritystoiminnan kotisivusto. Nyt tää on ties kuinka monennetta kertaa blogi.
Mutta joo, eiköhän mennä itse asiaan.
Mä olen lähinnä pakon sanelemana laskenu mun pakolliset menot yhteen, ja huomannut että ainakin tällä hetkellä mä olen todella kusessa. Keskiviikkona 14. helmikuuta mulla menee vähän reilu 550 euroa pelkästään pakollisiin menoihin, ja niin kutsuttuja ylimääräisiä menoja, joita Kela ei huomioi on vajaa 350 euroa. Tosta summasta mä voin helposti leikata 29 euroa, ja pitkin hampain ehkä pari-kolme kymppiä enemmänkin. Ei oo herkkua olla työttömyyspäivärahoilla, mut en mä töitäkään kykene tekemään. 9 euron hommia mä en edes halua tehdä.
Tammikuussa kuntakokeilun työntekijä antoi kolme vaihtoehtoa, joko mä lähden töihin, työhön valmennukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan, ja noista ainoa houkutteleva vaihtoehto on työllistyminen. Siinä on vain yksi pieni ongelma; nimittäin koska mulla ei ole lääkitystä, mun pitäis pystyä tekemään töitä mun oman jaksamisen mukaan kellon ajasta riippumatta, ja mun työhistorialla tai koulutuksella se ei ole mahdollista.
Toisekseen, mä voisin ehkä työllistää itseni kirjoittamalla, mutta koska mulla ei ole lääkitystä, mun inspiraatio, motivaatio ja kaikki sellanen on jossain hukassa. Tai lukkojen takana. Ainoa mihin mä kykenen on valittaa netissä, ku kaikki on päin persettä. Mä en enää edes jaksa saikuttaa, koska kuntakokeilun osalta sillä ei oo mitään vaikutusta; mä joudun silti hakemaan yhtä työpaikkaa. En tiiä, onko se ihan laillista tms., mut minkäs teet.
Kolmanneks, mä en halua mitään kokoaikaduunia tähän nykyiseen elämäntilanteeseen, koska silloin mä en jaksa harrastaa edes sitäkään vähää, mitä nykyään (eli kerran kuukaudessa). Se olis ihan painajaista yrittää sovittaa 40h työviikkoa ja sit yhtenä lauantaina jaksaa painaa aamusta iltaan showpainihommia.
Silti jostain olis saatava muutakin rahaa kuin työttömyyskorvauksia. Ei kuulemma sovi olla työttömänä, vaikka tää on ehkä parasta mitä mä tiedän. Edelle menee ainoastaan suomalaisen showpainin tekemiseen osallistuminen.
Pitäiskö mun ruveta tekemään videoita TikTokkiin ja/tai Instagramiin? En tiiä kyl onnistuisiko sekään ilman lääkitystä, joten taidan jättää toteuttamatta. Muutenkaan en oo ihan varma, et tulisko mun ”somehuoran” urasta mitään, jos alkaisin tekemään jotain helvetin videoita ja pitämään livejä, ku mä oon sellanen et hetken aikaa kiinnostaa juttu A, ja sit pitäis jo löytää uus juttu.
Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta ilman lääkkeitä? Kysynpähän vaan.