Oon jo pidemmän aikaa ajatuksen tasolla pyöritellyt ajatusta, että kokeilen (ainakin toistaiseksi) tehdä sisältöä showpainista, ja vihdoin ja viimein oon ainakin saanut jotain alkuun.
Näin kun vuosi osana FCF Wrestlingin porukkaa on tullut täyteen, on todennäköisesti ihan hyvä idea ruveta kokeilemaan, jos sais aloitettua jotain sisällön tuottamisen tapaista. Aikaa ei toki oo kuvaamiseen juurikaan, eikä mulla oo mitään puhelinta kummempaa kalustoakaan, mut parhaani mukaan yritän tehdä asioita ja astua mun mukavuusalueen ulkopuolelle.
Tännekin jotain tekstejä ja kuvia saattaa ajan mittaan ilmaantua, mutta mitään en lupaa. Aktiivisempi tulen joka tapauksessa olemaan Instagramissa ja Threadsissa, sekä tätä vähemmän todennäköisesti Tiktokin puolella, koska en usko että innostun kuvailemaan mitään vlogeja tai vastaavia showpainitapahtumista tai tapahtumapäivistä, ihan vain senkin takia kun tapahtumapäivinä mulla ei ole sellaiseen aikaa, sen jälkeen kun show alkaa.
En toki voi sanoa ”ei tule koskaan tapahtumaan”, jos vaikka innostuiski kuvaamaan Tikeditokediin videoita jne.
Mut joo, taas uus idea meikäläiseltä, ja todennäköisesti oon jopa aktiivisempi tän projektin kanssa, kuin jokunen aika takaperin mainostamieni keskustelualueiden kanssa (en oo niiden asentamisen jälkeen oikein jaksanut edes kiinnittää niihin huomiota tai käyttää niihin aikaa). Ja oli mulla vissiin jotain muitakin hienoja ideoita, mut eipä niitäkään oo käyny mielessä jatkaa eteenpäin.
FB-sivukin on, mut sitä en hirveästi, jos ollenkaan, päivittele. Riippuu varmaan hitusen tuulen suunnasta, mielialasta ja omasta yleisestä jaksamisesta.
Ei otsikkoa -postaukset ovat kokoelma lyhyitä blogipostauksia, joille en jaksa tai halua syystä tai toisesta tehdä omaa postausta. Jokainen löytyy omalta sivultaan, joten lukeminen on helppoa ja vaivatonta.
Tällä kertaa kokeilen tällaista hieman pidempää postausformaattia, jossa on useampi käsiteltävä aihe ja jokainen on, kuten varmasti jo huomasitte, omalla sivullaan. Tämän mahdollistaa WordPressin Gutenberg -lisäosa. Onneksi löysin kyseisen ominaisuuden WordPress.comista, ja eräänä kauniina päivänä sitten keksin kokeilla, että jos sais saman itse hostatulle blogillekin.
Ja saihan sen.
Mutta itse asiaan!
Mä maksan yli 100 euroa vuodessa tyhjyys.fi -domainin takana olevasta kotisivutilasta (en kyllä yhtään ymmärrä, mihin tarviin 25gt tilaa mut näillä mennään vielä tää vuosi) ja siihen sit toki domainin vuosimaksu joskus… En edes muista milloin se oli, mut ei oo tärkeetä tässä vaiheessa.
Pitkään olen tuskaillut, että mitä mä sille keksin, kun mä en käytännössä tarvi kahta domainia, enkä kahta kotisivutilaakaan (mulla on vielä Kapsi Internet-käyttäjät ry:n kautta kotisivutilaa, joka kuuluu mun jäsenyyteen), mut sit taas toisaalta mä en haluais luopua siitä kun ei koskaan voi tietää mitä keksii.
Toistaiseksi keksin, et voin ns. ”huoletta” leikkiä halutessani erilaisilla softilla, kuten esimerkiksi phpBB ja tämä WordPress, joten ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin, kunhan jaksaa vain jaksaa paneutua lisäpalikoihin ja on uskallusta lähteä tutustumaan uuteen (tai tulla uudestaan tutuksi vanhan kanssa).
Kuvakaappaus foorumista
Juuri tällä hetkellä mä olen ainakin joiltain osin tyytyväinen siihen, mihin asti olen päässyt lyhyessä ajassa (huomenna tulee viikko siitä, kun aloitin näiden juttujen kanssa värkkäämisen), mut oman jaksamisen mukaan tässä meen että en esimerkiksi tiedä, milloin yllä linkattu foorumi on avoinna, jos nyt koskaan pääsen sellaiseen tilanteeseen, että olen tyytyväinen kaikkeen siellä.
Ja tuli sitä asennettua toinenkin foorumisofta, kun tota tilaa tosiaan on ”hieman” liikaa. En usko, että tää toinen foorumi tulee mitenkään isossa roolissa olemaan näissä mun säätämisissä ynnä muissa, mutta kunhan nyt tutustun uudestaan myös SimpleMachines Forumin toimintaan, koska saattanut tässä vuosien mittaan muuttuakin radikaalisti siihen nähden, mitä oli kun käytin viimeksi.
Mun ei kuitenkaan pitäny tehdä yhtään mitään mikä liittyis tietokoneisiin tai sosiaaliseen mediaan tai ylipäätään mihinkään, mut kas kummaa miten kävikään. Mä en vaan pysty olla yksinkertaisesti sekuntiakaan ilman että on jotain tekemistä, vaikka kirjoitettavaa ei löytyiskään.
Tyhjyys -blogia käytän lähinnä kaikenlaisen aivojätteen oksentamiseen, ja siinä sivussa kuten jo mainitsin, uusien lisäosien kokeilemiseen, jotka mahdollisesti voisivat olla hyödyllisiä tämän blogin käytössä.
Ikuisena pohtijana ja ajattelijana sitä vaan ei voi olla miettimättä, et miten pitkälle mun rahkeet riittää. Saisinko mä vihdoinkin jotain aikaiseksi, joka ehkä tois jotain rahan tuloakin mulle, vai jääkö taas yksi (tai useampi) idea pyörimään jonnekin takaraivoon kunnes heitän kuvaannollisen pyyhkeen kehään ja luovutan.
Oon ollu showpainista kiinnostunu enemmän ja vähemmän 2000 -luvun alusta lähtien, ja seurannut enemmän WWE:tä kuin mitään muuta promootiota. No, 2022 syys-joulukuussa kävin kaverin kanssa FCF Wrestling -organisaation tapahtumissa ja 2023 huhtikuusta lähtien olen ollut osa FCF:n tapahtumia järjestävää yhdistystä.
Koska mulla on paljon ideoita ja niin edelleen, olen yrittänyt kehitellä ideoita sen suhteen, miten voisin hyödyntää käytettävissäni olevia resursseja, että toisin organisaation tapahtumia enemmän esille omalla panoksellani. Tapahtumista otettuja kuvia olen jakanut Instagramissa ja Facebookissa, mutta koko ajan on ollut takaraivossa ajatus, että jotain puuttuu. Sitä mä en vaan tiedä, että mitä tai mikä.
Yksi ajatus oli, että olisin käytettävissäni olevien resurssien puitteissa perustanut FCF Wrestlingin faneille oman keskustelualueen, mutta… En tiedä. Ehkä aika on ajanut niiden ohi. Facebook -ryhmän perustin, mutta sitä pitäis vähä ehkä markkinoida tai sitten vaihtoehtoisesti miettiä jotain, mikä saattaisi houkutella ihmisiä sinne.
Kuva: Akseli Vaheristo
Toinen ajatus oli, että loisin showpainisisällölle oman FB -sivun ja jakaisin sinne sitten kuvia, mutta se on vielä kypsymässä koska en oikeastaan koe siinä olevan mitään järkeä, kun tapahtumista julkaistaan kuvapostaukset kuitenkin kotisivuilla, että spämmäisin sitten jonkun FB -sivun (ja/tai siihen liitetyn IG-tilin) täyteen suurin piirtein samoja kuvia.
Kaikki tää olis paljon helpompaa, jos mulla pää toimis normaalisti, ja sais kaiken turhan (ja ei-niin-turhan) vaa ulos ilman sen kummempia jahkailuja.
Mut lopputulos on aina se, että mä en saa ainakaan tällä hetkellä mitään aikaiseksi.
Mä olen enemmän ja vähemmän sellainen ihminen, et mä oon parhaimmillani tiimipelaajana vaikka selviän myös ihan kohtuullisen hyvin yksinkin. Tosin aina, kun mulla on joku mukamas hyvä idea, mä en saa sitä yksin toteutettua ja jos haluaisin jonkun hyvän porukan mun ympärille, sellaista ei oikein tahdo löytyä.
Esimerkiksi tälläkin hetkellä mulla on paljon ideoita, joiden toteuttamiseen mun oma tieto ja taito ei riitä, joten mä tarttisin ihmisiä mun ympärille tekemään niitä juttuja, joita mä en osaa.
Otetaan niistä mun ideoista ensin käsittelyyn joku videoiden kuvaaminen sosiaaliseen mediaan. Alkuun luultavasti riittäisi se, että mä kuvaisin vaa puhelimella jotain random juttuja jonneki Instagramiin ja ehkä TikTokkiin, mut sit jossain vaihees todennäköisesti pitäis alkaa tekemään kaikenlaisia hienoja editointeja ynnä muita videoihin, ettei kaikki olis keskenään samanlaisia. Mä en tajua videoeditoinnista yhtään mitään, ja mun konetta ei oo tarkoitettu edes yksinkertaisiin videoeditointijuttuihin, ni se rajoittaa.
Mut mä en taas tykkää tai saa aikaseks kuvata itseäni, niin pitäis olla kuvaaja tai ehkä jopa kaks. Oon jo kyl tullu siihen lopputulokseen, et ehkä se on parempi heittää ainakin toi ajatus mappi ööhön ja tarjota jollekin toiselle, jolla on enemmän resursseja ja intohimoa asiaa kohtaan.
Toinen idea liittyis musiikin tekemiseen, mut mulla ei oo varaa tai resursseja siihen, kun puuttuu rahat joilla ostais rumpusetin ja vuokrais treeniksen. Siihenkin liittyis toi videoiden tekeminen, mut mua ei kiinnosta opetella rumpusetin mikittämistä ja omien biisien tekemistä tietokoneella, kun ei äo tai mielenkiinto sellaiseen riitä. Ehkä musta joku tuottaja vois tulla, mut ammattimuusikkoa tuskin ku ei kädet kestä edes tiskaamista.
Kolmas idea liittyis tähän, mitä nytkin teen, eli kirjoittamiseen. Mut tällä hetkellä sekin on lähinnä vaa sellanen ajatus, et ehkä jonain päivänä. Ei mulla oo oikeastaan inspiraatiota mihinkään mikä vaatisi niin sanotusti ammattimaista kirjoittamista. Ehkä mä yritän kehitellä jotain showpainin ympärille, ennen kuin mä taas vaihteeksi luovutan kaikkien ideoiden suhteen ja jätän kaiken mitä mulla on, roikkumaan.
Joku idea pitäis vielä saada muutettua rahaksi, mut no jaa… Saa nähdä.
Välillä tuntuu siltä, et ehkä mun on vaa tarkoitus tuhlata mun potentiaali jossain sellaisessa hommassa, missä se menee hukkaan.
Olen tehnyt varmaan kymmeniä kirjoituksia samalla otsikolla, mutta koskaan ne eivät ole syystä X ja Y olleet kovinkaan pitkäikäisiä, kuten ei yksikään mun blogeista. Tämä valtteriollila.fi -domain taitaa olla kaikista pitkäikäisin, koska tää on ollu mulla vuodesta 2018, mutta tällä välin tää on muuttanut muotoaan niin useaan kertaan, että en enää itsekään pysy perässä, että mitä tän haluan olevan; blogi vai kenties yritystoiminnan kotisivusto. Nyt tää on ties kuinka monennetta kertaa blogi.
Mutta joo, eiköhän mennä itse asiaan.
Mä olen lähinnä pakon sanelemana laskenu mun pakolliset menot yhteen, ja huomannut että ainakin tällä hetkellä mä olen todella kusessa. Keskiviikkona 14. helmikuuta mulla menee vähän reilu 550 euroa pelkästään pakollisiin menoihin, ja niin kutsuttuja ylimääräisiä menoja, joita Kela ei huomioi on vajaa 350 euroa. Tosta summasta mä voin helposti leikata 29 euroa, ja pitkin hampain ehkä pari-kolme kymppiä enemmänkin. Ei oo herkkua olla työttömyyspäivärahoilla, mut en mä töitäkään kykene tekemään. 9 euron hommia mä en edes halua tehdä.
Tammikuussa kuntakokeilun työntekijä antoi kolme vaihtoehtoa, joko mä lähden töihin, työhön valmennukseen tai kuntouttavaan työtoimintaan, ja noista ainoa houkutteleva vaihtoehto on työllistyminen. Siinä on vain yksi pieni ongelma; nimittäin koska mulla ei ole lääkitystä, mun pitäis pystyä tekemään töitä mun oman jaksamisen mukaan kellon ajasta riippumatta, ja mun työhistorialla tai koulutuksella se ei ole mahdollista.
Toisekseen, mä voisin ehkä työllistää itseni kirjoittamalla, mutta koska mulla ei ole lääkitystä, mun inspiraatio, motivaatio ja kaikki sellanen on jossain hukassa. Tai lukkojen takana. Ainoa mihin mä kykenen on valittaa netissä, ku kaikki on päin persettä. Mä en enää edes jaksa saikuttaa, koska kuntakokeilun osalta sillä ei oo mitään vaikutusta; mä joudun silti hakemaan yhtä työpaikkaa. En tiiä, onko se ihan laillista tms., mut minkäs teet.
Kolmanneks, mä en halua mitään kokoaikaduunia tähän nykyiseen elämäntilanteeseen, koska silloin mä en jaksa harrastaa edes sitäkään vähää, mitä nykyään (eli kerran kuukaudessa). Se olis ihan painajaista yrittää sovittaa 40h työviikkoa ja sit yhtenä lauantaina jaksaa painaa aamusta iltaan showpainihommia.
Silti jostain olis saatava muutakin rahaa kuin työttömyyskorvauksia. Ei kuulemma sovi olla työttömänä, vaikka tää on ehkä parasta mitä mä tiedän. Edelle menee ainoastaan suomalaisen showpainin tekemiseen osallistuminen.
Pitäiskö mun ruveta tekemään videoita TikTokkiin ja/tai Instagramiin? En tiiä kyl onnistuisiko sekään ilman lääkitystä, joten taidan jättää toteuttamatta. Muutenkaan en oo ihan varma, et tulisko mun ”somehuoran” urasta mitään, jos alkaisin tekemään jotain helvetin videoita ja pitämään livejä, ku mä oon sellanen et hetken aikaa kiinnostaa juttu A, ja sit pitäis jo löytää uus juttu.
Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta ilman lääkkeitä? Kysynpähän vaan.
Sattumalta tuli inspiraatio kirjoittaa aiheesta, joka mua ainakin henkilökohtaisesti ärsyttää todella paljon. Nimittäin sosiaalisesta mediasta. Internet, Facebook, WhatsApp ynnä muut hassun hauskat sovellukset ja sivustot ovat ehkä helvetin hyviä alustoja uusiin ihmisiin tutustumiseen ja sen sellaiseen, mutta sitten kun jossain, sanotaan vaikka WhatsApp -ryhmässä on henkilö tai henkilöitä, joiden kanssa ei tuu toimeen, ni alkaa se hauskuus olla kaukana.
Ite neuroepätyypillisenä muutenkin koen sosiaalisen median todella raskaaksi, koska perusväittämänä siellä pitäisi olla aktiivinen ja mielenkiintoinen, enkä mä ole kumpaakaan. Tai no, aktiivinen joo mut mielenkiintoinen en ole. Mulla ei oikeastaan ole sosiaaliseen mediaan, tai sen puoleen mihinkään muuallekaan mitään annettavaa silloin, kun mä olen kotona ja jos mä olen kodin ulkopuolella, mulla on niin paljon muuta tekemistä, ettei ehdi tehdä mitään sosiaalisen median juttuja tai kirjoitella blogiin tai jotain. Toki mä voisin tehdä muistiinpanoja, mut mä vihaan kosketusnäyttöpuhelimia ja läppärin kantaminen koko ajan mukana ei oo järkevää. On mulla tabikin, mut siihen jos haluais fyysisen näppäimistön, ni se näppäimistösuojakuori maksaa 70 euroa, eikä mulla ole sellaisia rahoja repäistä tosta noin vain.
Mutta nyt takaisin asiaan. Mä en ymmärrä ollenkaan, miks joidenkin ihmisten on aivan pakko ruveta aukomaan päätänsä heti, jos jonkun ihmisen olemassaolo ei miellytä. Se vaan pilaa kaiken mahdollisen positiivisen, kun kaksi ihmistä pilaa ilmapiiriä toisen aloitteesta. Ja tätä mä oon nähny monta vuotta noissa WA:n ryhmissä, varsinkin sinkkusellaisissa. Joskus viime syksynä päätin, etten yhteenkään enää liity, mut niin vaan muutama päivä takaperin päätin kuitenkin kokeilla ja vituiksihan se meni.
Okei joo, en minäkään mikään puhdas pulmunen ole, koska mulla menee helvetin herkästi ihon alle muiden ihmisten kommentit jos nämä kyseiset henkilöt eivät tiedä paskaakaan mistään ja silti alkavat kyseenalaistamaan tai aukomaan päätään aina, kun mä satun olemaan samaan aikaan äänessä. WhatsAppin ryhmät ovat vaan siitä huonoja keskustelualustoja, koska sä et voi estää henkilön X viestejä näkymästä ryhmässä, vaikka sä estäisitkin hänet. Ainoa vaihtoehto on lähteä pois, ja niin mä teinkin ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi. Ei mua kiinnosta jäädä tappelemaan ihmisen kanssa, jota ei edes kiinnosta tulla mun kanssa toimeen.
Jos mä en tarttis sosiaalista mediaa mun harrastusjutuissa, niin varmasti poistuisin Facebookista ja WhatsAppista ja muista helvetin sovelluksista ja siirtyisin käyttämään jotain halpaa nokialaista, ettei mua sais kiinni ku tekstareilla ja soittamalla. Sosiaalinen media on painajainen, ja mulle rupee taas riittämään se ihan totaalisesti. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Mut silti siellä vaa on pakko olla, vaikka aina tulee paha mieli.
Ehkä mä pitäydyn tästä lähtien liittymästä mihinkään WA -ryhmiin ihan vaan oman mielenterveyteni suojelemiseksi, koska en mä jaksa miettiä koko ajan, et onko siellä joku jonka kanssa ei tuu toimeen tai muuta vastaavaa. Muutenkin kaikki ryhmächatit sun muut on perseestä, kun osa porukasta laittelee jotain saatanan video- ja ääniviestejä ja mä vihaan sellaisia yli kaiken. Toivottavasti joku keksis sellaisen viestisovelluksen, missä ei niitä olis.
Tulihan tämäkin blogi taas vaihteeksi käyttöön, kun viime syksynä onnistuin täysin oma-aloitteisesti sössimään raha-asiat niin, ettei pystynyt laskuja maksamaan ajallaan. Siitä sain kuitenkin hyvän pohjan aloittamaan kaiken taas vaihteeksi alusta, kun oli suunta ”hieman” hukassa tän suhteen, ja melkein meinasin luovuttaa kaiken huipuksi.
Mutta joo, tästä eteenpäin yritän tehdä tänne sisältöä, joka toivottavasti kiinnostaa ihmisiä siinä määrin, et ei menis motivaatio ihan heti siihen, mitä ikinä keksinkään yrittää. Toki mun pitää vielä monia juttuja selvittää ja ottaa selvää, miten osa jutuista toimis niin kuin oon ajatellu, mut ehkä se tässä ku rauhaksiin menee eteenpäin eikä lähe kiirehtimään tai stressaamaan liikoja.
Suurin ongelma tällä hetkellä taitaa olla se, että mun talous ei kestä juurikaan mitään yllättäviä menoja tai tulojen muutoksia, joten jotain pitäis keksiä et tienais rahaa eikä tarttis tuhota viimeisiäkin mielenterveyden rippeitä yrittämällä yhdistää kokoaika- tai osa-aikatyötä harrastuksien kanssa, kun se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, et mun elämä menee persiilleen heti, kun alotan työt.
Toinen ongelma on, et oon aikoinaan ottanu tän blogitilan kotimaiselta palveluntarjoajalta, ja WordPress ei tarjoa samoja ominaisuuksia itse hostattuna, kuin mitä on wordpress.comissa tarjolla, mikä luo erilaisia mielenkiintoisia tenkkapoo -tilanteita.
Kolmas ongelma on se, et mun pitäis jostain löytää motivaatiota ja inspiraatiota keksiä tänne sisältöä. Mut luotan siihen, et ajan myötä se sisältö tulee itsestään.
